vuosikymmentenkin jälkeen
yhtäkkiä elää
toukokuinen päivä
koulun käytävällä
suorin käsin
pudotti kirjat
tömähtivät
lattialle
kuin tieto
olit kuollut
itsemurha,
sanoivat,
osuessa
räjähtivät
sirpaleet
//
vein orvokkeja
metsätiesi päähän
olit polttanut tupakkaa
natsoja ympäriinsä
mitä mietit silloin
mitä mietit silloin
mikset vastaa
mikset ilmesty
palavaan kysymysmereeni
kun muistan ajatella
mitä sinulle kuuluu
miltä halauksesi tuntuu
tai äänesi, hymysi,
vieläkö pidät samasta musiikista
ja soittiko ne sen biisin
siellä sun hautajaisissa
anteeksi muuten etten päässyt paikalle
taisin odottaa, että hakisit mut pois
//
yhä kaikuvat minussa
minuuteni lävistäneet,
koteloituneet sirpaleet
vaikka elämän aurinko
on tehnyt minut
ääriviivoillesi sokeaksi
silti toivon
että kuolemassa
sinunkin kätesi
ottavaisivat minut vastaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti