lauantaiaamu kappelissa
pukumiehen sänki
niitetty pelto
kun elo vaipuu
ovet käyvät
tuuli niiden mukana
kuljettaa vainajia
muistin illan
kun kävelimme joenvartta
ja krematorion piiput
suitsivat savua
taivaaseen palavia
taivaaseen palavia
sakastin surukahvissa
läikähtelevät muistot
eivät nämä ole minun vainajiani
vaikka kaipuuni kyntömaa
on käännetty ja kostea
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti