keskiviikko 9. elokuuta 2017

Äitini nimipäivänä

tämän runon piti kertoa öljylampusta
joka sytytettiin sateessa
kosteilla tulitikuilla

mutta sytytinkin muiston,
kuolemankaipuun,
joka soutaa selälle
kivipainoihin kahlehdittuna
ja keikauttaa veneen

ajattelin: tämä ei ole sopivaa
ja revin kirjoittamani rivit
enneunen,
aavistamattoman suruviestin



ensimmäiset oireet
ovat raskaita kantaa
äänet ja kuvat
viinapiru joka ajaa
veljesi autolla sinua takaa

180 km/h
risteys ja rekka
ei jarrutusjälkiä



kun muistin,
kun satoi,
kun sytytin lampun

en tiennyt ajatelleeni sinuna

perjantai 1. heinäkuuta 2016

for once she was a true love of mine

kuvittelin ennen
että aina me jatkuttaisiin
ei olisi minua ilman

kivikatuja punatiiliseiniä
katulamppuja kerrostaloja
puista ovea jonka takana
pienessä eteisessä kenkiä
ja vielä pienemmässä yksiössä
(nyt nauraisit tuohtuneena
ettäs kehtaat aina tuosta samasta)
punaviiniä lp-levyjä
kirjakasoja kynttilöitä
ihoa ja himmeää valoa
kapeaa sänkyä jossa
tehtiin rakkautta ja väkivaltaa

käytit silloin vielä hameita
kukkamekkoja joiden helma
oli helppo nostaa ylös
kutsua sua ulpukaksi

kuvittelin
että me aina jatkuttaisiin
mutta enää en jaksa

olit mun tampere, hämeenpuisto ja scarborough fair
saisio, viita ja paul simon
mut vaikka ihmiset,
paikat muuttuu, katoaa

laulut, kirjat jää

perjantai 20. toukokuuta 2016

Maaliskuu

vesi valuu jäätä pitkin
solisee
lumi sulaa
rinnettä alas
ropisee

märät nahkakenkäni
nousevat lumettomien puiden mäkeä
suusta puhalletun
savukkeen loppu
on muistokuva
menetetty murhe

masennuksen pohja
ovat kaivatut käsivarret
joiden syleilystä
valuin palamatta

mustiksi maalattujen muistojen
taustalla soi antony and the johnsons
tai gary julesin mad world
maailma, josta halusin pois

lauantai 16. huhtikuuta 2016

Hyvä arki

kysyit,
mitä on hyvä arki

oli maaliskuinen ilta
aurinko liukui
alikulkutunnelin valoihin
lumessa sanattomia viestejä
kiristyivät talutushihna
ja pakkanen

kävelin ja mietin
monenlaista hyvää
monenlaista arkea

hiertämättömiä,
saumattomia päiviä
ihmisiä ja kohtaamisia
näkyväksi tulemista
mielekästä työtä
hetkiä joissa kellua

välähdyksiä pimeydessä
mietin ja kävelin

kunnes
kasvoillasi
ehtookellot

muistivat
auringonpaisteesta
kiiltävät käytävät,
pelastusvarmuudesta
likaisen laattalattian,
polvistuneiden
armoa anovat
huulet ja kädet

onko hyvä arki sitä
kun työn ja
kuormien uuvuttamat
rukoillen kääntyvät
jumalansa puoleen
tai käpertyvät
keräksi koteihinsa

kun yksinäiset
ja asunnottomat
jäätyvät kaduille
ja katoavat

pimehdyksiä valossa
kävelin ja mietin

sanattomina saatoimme
toisemme kotiin
koirani ja minä 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Keskeneräinen muisto

vuosikymmentenkin jälkeen
yhtäkkiä elää
toukokuinen päivä
koulun käytävällä

suorin käsin
pudotti kirjat
tömähtivät
lattialle
kuin tieto

olit kuollut



itsemurha,
sanoivat,



osuessa
räjähtivät
sirpaleet

//

vein orvokkeja
metsätiesi päähän
olit polttanut tupakkaa
natsoja ympäriinsä
mitä mietit silloin

mitä mietit silloin
mikset vastaa
mikset ilmesty
palavaan kysymysmereeni
kun muistan ajatella

mitä sinulle kuuluu
miltä halauksesi tuntuu
tai äänesi, hymysi,
vieläkö pidät samasta musiikista
ja soittiko ne sen biisin
siellä sun hautajaisissa

anteeksi muuten etten päässyt paikalle
taisin odottaa, että hakisit mut pois

//

yhä kaikuvat minussa
minuuteni lävistäneet,
koteloituneet sirpaleet
vaikka elämän aurinko
on tehnyt minut
ääriviivoillesi sokeaksi

silti toivon
että kuolemassa
sinunkin kätesi
ottavaisivat minut vastaan

lauantai 23. tammikuuta 2016

Lauantaiaamu kappelissa

lauantaiaamu kappelissa
pukumiehen sänki
niitetty pelto
kun elo vaipuu

ovet käyvät
tuuli niiden mukana
kuljettaa vainajia

muistin illan
kun kävelimme joenvartta
ja krematorion piiput
suitsivat savua
taivaaseen palavia

sakastin surukahvissa
läikähtelevät muistot
eivät nämä ole minun vainajiani
vaikka kaipuuni kyntömaa
on käännetty ja kostea

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Vuosipäivä

viisi vuotta sitten
sinulla oli ne oranssit lapaset
minulla se vihreä huivi
elokuvateatterin edessä
kello 16:34

emme uskaltaneet
katsella toisiamme
kuin kainosti kulmain alta
vienosti vilkuillen

mutta kuin sain kiinni
sen sinun sihisevän katseesi
pimeyteeni tarttui
palavaa okraa