kuvittelin ennen
että aina me jatkuttaisiin
ei olisi minua ilman
kivikatuja punatiiliseiniä
katulamppuja kerrostaloja
puista ovea jonka takana
pienessä eteisessä kenkiä
ja vielä pienemmässä yksiössä
(nyt nauraisit tuohtuneena
ettäs kehtaat aina tuosta samasta)
punaviiniä lp-levyjä
kirjakasoja kynttilöitä
ihoa ja himmeää valoa
kapeaa sänkyä jossa
tehtiin rakkautta ja väkivaltaa
käytit silloin vielä hameita
kukkamekkoja joiden helma
oli helppo nostaa ylös
kutsua sua ulpukaksi
kuvittelin
että me aina jatkuttaisiin
mutta enää en jaksa
olit mun tampere, hämeenpuisto ja scarborough fair
saisio, viita ja paul simon
mut vaikka ihmiset,
paikat muuttuu, katoaa
laulut, kirjat jää
